Tripp-trapp-pehmuste

Oonko mä joskus muuten jollekkin maininnut, että mä tykkään yhestä kankaasta aika paljon.. :)
Mä tiedän joo, että valkonen ei ehkä ole paras tuollaisen kohta 6 kk syömisharkkoihin paras syöttiksen pehmusteen väri, mutta joka tapaukses niit joutuu peseen, ni siks ta-daa- hattarakekkereitä <3

Mallia otin suoraa tuolin omista pehmusteista, ompelin päällekkäin hattarakekkerit, kaksi kerrosta vanukangasta ja valkoisen taustakankaan sekä takaosan "huppu" joka tulee vauvaosaan kiinni.. (niin huppuun ensin ompelin kanttauksen avonaiseen reunaan)
Ompelin eka koko pumpsin ja sitten vasta leikkasin kankaat, kävi oikein näppärästi. Käänsin homman oikeippäi ja hyvin natsas :) Alareuna kiinni ja ompelin sitten vielä tarranauhaa ja oikee upee tuli. 

Tässä näkyy tuo takaosan huppu:

Tästä tuli aivan ihana ja oli aika nopea tehdä, joten taidan tehdä parit vaihtopehmusteet lisemmäisesti :)
Istumaosaan pehmustetta en viel tehnyt, seki vois olla ihan hyvä :)

Lempparikangasta ja arkistojen kätköistä tältä syksyltä

Pakkomielle-kankaasta on pakko välillä tehdä jotain, ettei mene kangas pelkkään hypistelyyn.. Vaatteet on siitä tylsiä, että ne on aina välillä pesussa, eikä niitä voi pitää kauheen montaa päivässä.. tai no voi tietty.. 

Joten, nyt vielä kun pienempi on pieni, niin syömisharkkojen ajan mä saan ihastella lempparia kaulassa :)
Viljamin puodin ihanaista hattarakekkeriä on onneksi vielä muutama metri odottamassa ja trikoona lisäksi, kun vaan osaisi päättää mitä niistä tekisi.. Verhot.. Mekko itselle.. tai paita.. tai.. 

Tällänen ruokalappukokeilu, alinna on pehmeä muovitettu frotee, kun ajattelin ensin tehdä sellaisen lapun, jonka aina heittäsin pyykkiin käytön jälkeen.. sitten alkoi kuitenkin viimehetkillä surettaa likaantuvat hahmot(hah), joten leikkasin vielä kristallimuovin päälle. Taskun ompelin kaksinkertasesta kristallimuovista ja kanttasin koko homman sitten kanttinauhalla.

Niskasta saa kiinni sydän-kam-nepillä, laitoin sitten pari vastakappaletta toiselle puolelle ni saa säädeltyä..

Kummipojan isolle veljelle apinapuuverhot ommeltu joskus aikaisemmin, samaa sarjaa autokorjaamoverhojen kanssa, jotka tehty aikasemmin.. Settiin kuuluu myös kaks koristetyynyn päällistä, joista ei oo kuvaa.. 

Oli kiva ommella puuvillakangasta ja verhot ihan kiva projeksti, MUTTA niinkuin tuo kakkoslaatuisuus-tieto ostaessa oli, niin voi morjes kuinka oli vinkkeliä.. Leikkasin kankaat kuvioitten mukaan suoriks ja niiden mukaan ompelin myös.. 

 Välityönä surrautettu myös pikku-mimmille tumput, päältä ihana lintutrikoo, sisältä vaalpun fleece ja varret pinkkiä resoria. Kyä lämmittää :)

Jo kuudesluokkalainen kummityttöni oli meillä eilen kanssani ompelemassa, hän saapui luoksemme iiiso kassillinen karkkipapereita, alkuvalmistelut oli siis tehty huolella :)
Itse piti vain opastaa ja auttaa, mutta helpompi oli tehdä oma ja näyttää mitä tehdään (mä olen niin hyvä opettaan, että annas mä ny vähän näytän.. no jos mä teen tän äkkii..), joten mä sain kans mariannepapereita, toi ihan pelkkä punanen on mun..

Sitten leikkelin kummiplikalle tämmösille hepoille loimia ja jotain satulahuopia ja pari koristetta niihin ompelin myös, ja sit jalkoihin tollasin putkiloita resorista. Oli meinaa aika onnellisen näkönen kummityttö :)

Ja parit saimit tuli väkerrettyä myös, tässä tälläsen vedenvihreät, mitä tää ois.. Aplikoin pari tähteä punttiin, että näis ois jottain.. ei paljoa näy, mutta just ihan kivasti. Pikkusemmalle tein samisteluhousut, mutta ne on varmaan jääneet kuvaamatta nekin.. Että ei tässä ihan laiskana olla oltu..
Tytsyllä muuten yks lempparilelu päänsä päällä, tein viimejouluksi pieniä kauratyynyjä, niitä on kiva tasapainotella pään päällä :)

Sammakkojuttuja keräävälle Enolleni (hmm kerääköhän hän sammakoita, vai keräävätkö vaan kaikki hänelle sammakkojuttuja..) surrautin "maailman kauneimman valokuvaustuolin" lainasta sammakkopipon ja tuubihuivin, jotta tarkenee vaikka talvella pimeellä vaikka lenkillä tai jotain.. Kun näin tän sammakkokuosin, tätä oli vaan ihan pakko tilata enolle :) 

Nonniin, jotain saatu taas lisättyä, niin voi mennä ompeleen lisää :)

Body

Toiselle tekemisen vaikeudesta. 

Kaverin vauvalle piti tehdä body. Tää on ollut jotenkin kaikkein vaikein homma mitä oon tehnyt, vaikka onkin niin yksinkertainen..
Ensin kangasta oli liian vähän, joten tilasin sitä lisää. Sitten kun rohkastuin leikkaamaan kankaan, tietty hihat toisesta ja toiset toisesta, niin eri sävysiähän ne erät oli. No sitten leikkasin kaikki uudesta kankaasta.
Raitoja ei ole tullut kohdisteltua vielä juurikaan, joten oli tosi iso kynnys alkaa leikkaan kankaita ja vielä toiselle.. Omalla tytöllä vinot raidat ei nii haittaisi, mutta ei kehtaa toiselle..
Onneksi raidat meni hianosti sitten kuitenkin.

Sitten nuo "kyynärpaikat", jännitti sitten niin hirmusesti, että tulevatko varmasti oikealle kohdalle. Pikkutinttua avuksi käyttäen (siis tuota vaavia) sain ne onneksi hyvään kohtaan ja siististi tehtyä.
Niin ja sitä ompelemista, en oo koskaa ommellu nii hitaasti ja varovaisesti kun tätä. Nii jännittävää.

Sittenpä päätin tehdä raglansaumaan nepparit, ja kun en päättänyt sitä heti, niin vähän purkailin välissä, yhtä nepparisaumaa tein meinaan sitten kauan.. huoh.
Kanttausten kanssa onnisti taas, niinkun onneksi useimmiten onnistaa (kopkop)..

Ja sitten se nepparien kiinnitys. Voi ei. Harjoittelin palalla jos toisellakin, kävin välissä ostaan prymin pihdit, kokeilin niilläkin ja mä en vaan osaa. Onneks meni kaikki pieleenmenneet harjotuspaloihin..
Sitten mä vaan päätin että yhet nepparit ei mua nujerra ja bäng! siinäs ovat ja kiinni ovat testauksissa pysyneet.

Body muuten on kisuliini Obstä, nyt ei ole (taaskaan) numeroa lähettyvillä..

En uskois että yhtä bodyä kukaan voi edes tehdä näin kauaa...

On aivan ihana tehdä toiselle ja ihanaa, että joku haluaa jotain, minkä mä teen. Aivan mahtavaa. Mutta jotenkin mä olen vaan kauheen epävarma, kun en halua yhtään suttua antaa kenellekkään. Harjoitus varmasti tekee mestarin ja silleen, joten pitänee ruveta enempi ompeleen muille.
Ja nyt mä pahoin pelkään, että tää on jo liian pieni..

Että muuten aika täydellinen body, paitti ku oli muka nii hankala..

Siiri ja Myyry

Tämä on yksi niistä pakkomielle kankaista, joita vaan katselen ja katselen, välillä vähän silitän kädellä ja avaan kankaan, katselen sitä ja viikkaan takaisin kangaskasaan.
Kunnes tapahtui eräänä päivänä, piirsin hahmotelman paperille, sovelsin kaavaa Ob:n MiniPrintsistä ja tadaa, leikkasin kankaat, ompelin ja ompelin ja ensimmäinen Siiri ja Myyry -mekko oli valmis.
Pienemmälle samansuuntainen samistelumekko lil' darling Obstä myös pidennettynä ja vähän muokattuna..

Isomman selkäpuoli on raitaa, koska mä tykkään tehdä niin. Pienempi on vattallaan niin paljon, että halusin selänki Siirejä ja Myyryjä..

Esikoiselle (edestä ja takaa)

Helmassa on tässä pienemmässä tuommonen rypytys ja mustasta nauhasta rusetti, jotka eivät tässä kuvassa näy, mutta selittää tuon skrumpun mekon helmassa..

Mekot on vielä hieman reiluja, mutta aika kyytiä nuo taitavat kasvaa..