Maksimekkoja

Maksimekot näyttävät ihanilta. Mutta niihin menee kauheesti kangasta. Ja onko ne käteviä? Miten juosta lasten perässä, helmat korviin ja juoksuun? Voisko ne muka olla itelle mukavia? Pitihän nyt kokeilla et voiskohan ne olla mun juttu..

Ensimmäisen mekon kokeilin minilaneilla, puolet laneista piirtelin kaavaa omasta toppikaavasta ja mietin ja pohdin ja leikkasin ja ompelin ja totesin että I-HA-NA!
Leikkelin vielä toisenkin kankaan samalla kaavalla ja totesin että I-HA-NA!
Eikä nää oo ollenkaan hankalia. Enkä mä ole edes joutunut juokseen meidän neitien perässä.

Ensin tää toka mekko, valmistui sopivasti kummitytön rippijuhliin. Kangas viimevuodelta siskonmoikkausreissulta Tukholmasta Stoff&Stillitä.



Kaveriksi löytyi Äidin vaatekaapista pitkä valkoinen ohut neuletakki.
Palautetaan äidille ja lisätään ompelulistalle..

Ja sitten illaksi ystävän 30v-juhliin tämä mun rakkauskankaan vihreä. Tämä siis poppanavakasta.
Kankaan oikea sävy ei nyt oikeen onnistu mun kännykkäkameralla, mutta on tummempi ja ah-niii-mielettömän-kauniin-värinen <3

Mekkoon sopivat kynnet piti myös tehdä ;)