Prinsessa takkutukka sekä söpikset yökkärit

Taisinkin jo myöntää, että niinhän ne ompelukoneiden johdot tuli laitettua kiinni, ennenkuin se ompsu oli siisti. Ompsu edelleen on yksi (ihana) rytöläjä, mutta ilosesti ne koneet silti huristelee :)
Nyt bloggaamista vaan hidastaa kuvaaminen.

Olin hullu ja aloitin juoksukoulun. Siinä ne illat sitten menevätkin, turha miettiä illalla lasten mentyä nukkumaan että mitä ompelis, kun ei enään jaksa. Mutta hieno elämänvaihe tämäkin ja olen illalla yleensä ajoissa nukkumassa, ennen ompsussa vierähti tunti jos toinenkin liian pitkäksi.. Mutta, olen tilannut yhden kivan jutun ja toivottavasti kohta pääsen näyttämään mitä kivaa sillä saa aikaiseksi ;)

 

Mutta haluaisin nyt esitellä hupparin, jonka tein Ainolan Prinsessa takkutukka-joustocollarista.
Tämän ompelin ihan hirveeseen ompeluhimoon, kun olin saanut koneet kiinni. Siinä ei paljoa mietitty kohdistuksia ja muita, kunhan surruuteltiin meneen :D
En oikein osaa pitää kunnon punaista meidän tytöillä, mutta jotenkin tää kangas oli niin herkullinen, että päätin yrittää. 
Ompelin tämän muuten täysin saumurilla, tulee todella nopeasti :) 


Kaavana oli CloudyDay neuletakkikaava ottobrestä, johon lisäsin hupun. Koko 104.
Edessä kam-nepit, päälle mustat ja sisälle valkoiset.

Tässä tytön mielipide; peukku ja silmänisku ja "on hyvä" :) 

Huppu on ihanan reilun kokonen. Vuori on valkoista vähän jämäkämpää trikoota, joten se pysyy kauniisti muodossaan, eikä lörpähdä.

Mallilla saattoi olla jotain muuta jo mielessä, kuin vaatteiden esittely..





 Pikkutyty sai hellyrit yökkärit vaihtarikankaasta. Leikkasin ensin paidan ja sitten halusinkin tehdä tästä housut ja oisin halunnut yksivärisen paidan, mutta hyvinhän nää meneen näinkin :)



Kaavana joku peruspaita, luultavasti OB:n Autumn Forest koossa 86, jatkossa saa olla jo 92.. takakappale yksivärisestä pinkistä trikoosta. Housut on OB:n Tiikerit, koossa 86. Varsinkin yökkäreissä kasvunvaraa olisi voinut olla enemmän, mutta eivätköhän nämä hetken aikaa käytössä kerkiä olemaan..







 Ja kun yökkäreistä oli puhe, niin neiti vetäs pitkälleen lattialle, kroohpyyh




ja PIMPOM, Utti ja Mumma!
 
Kuten meidän lasten yksi lempileikki menee.  Seuraavaksi juostaan kilpaa ovelle ja vähän petytään, kun ei ne Ukki ja Mumma tulleetkaan..(kyllä ne onneks aika usein tulee, mutta harvemmin tän leikin aikana..)